Koko päivän on soinut päässä Jari Sillanpään kaduilla tuulee. Tästä syyttäisin Kollegan radiota, joka ilahduttaa kaikkia samassa huoneessa olijoita muutamalla soittolistallaan olevalla kappaleella. Kaduilla tuulee on yksi niistä.
Tästä päänsisäisestä piinasta tulee hulluksi (anteeksi vaan Jari). Katoaapi järkikultani järin vähäinen , aivosoluni ainokainen. Olen yrittänyt vaihtaa päänsisäisen jukeboxin kappaletta hyräilemällä kaikkia muistamiani muita biisejä, turhaan.
Kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää, sinua yksin odotan, muiden jo tiedän nukkuvan.
Aina vaan sama säkeistö, uudestaan ja uudestaan.
Täytynee yrittää kotitekoista musiikkiterapiaa ja soittaa kaikki levyt hyllystä läpi, josko tuo piinaava viisu katoaisi.

Sitä tuli tänään pohdiskeltua radion musiikkitarjontaa. Soittolistalla on kymmenkunta kappaletta, jotka soivat vuoronperään. Sitten tulee joku kuulijan toive-niminen ohjelma, minne tyypit saavat soittaa ja toivoa omaa suosikkikappaletta. Niin eikös se linjoille päässyt soittaja toivokin jotain niistä kymmenestä listan kappaleesta "ja sit viel terkkui kotii". Tätä minä en vaan käsitä.
Kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää, sinua yksin odotan, muiden jo tiedän nukkuvan.
Aaargh!!!  Nyt musiikkiterapian pariin ja heti.