Morjens kissat! Eilen Ihmiset sitten raahasivat minut sinne elläinlääkärille. Ensiks ajattelin, ettei siäl nyt niin kamalaa oliskaan. Se lääkäritäti kehui, että olen hiano piäni kissa ja silitteli. Mut se olikin vain kavala juoni. Seuraavas hetkes se otti käteensä valtaisan rokotuspiikin ja alko survoa sitä meikäläisen takakroppaan. Siis voi ***** ja *****!!  Miäs-Ihminen tuli pitelee mua, mut urhean taisteluni takia toimenpide keskeytyi. Ihmiset saivat siält lääkärilt semmoset julman paksut pitkävartiset nahkahanskat ja sit se kiusaaminen alkoi taas. Taistelin urheasti, iskin hampaani siihen rukkaseen (Miäs valitti että ihan käteen koski suojauksesta hualimatta) ja yritin osua kynsilläni vastustajiini. Yhden piikin saivat iskettyä, olihan ihmisillä ylivoima.

Sitten sain livahdettua takaisin koppaan ja yritin miukaista Äipälle, et nyt kyllä lähdetään kotiin ja heti. Mut me mihinkää lähdetty, ihmiset (Äippä muitten mukana) raastoivat mut siäl kopastani ja alettii tökkiä uudella piikillä. Taistelin, purin, revin ja raastoin. Karjuin ja rääkyilin niin kovaa, et sinne tuli muutakii eläinklinikan väkee kyselee, et tarvittasko siäl apua. Siis lisää ihmisylivoimaa. Aika raukkiksii noi ihmiset. No, enempää ku kaks rokotusta ne ei sit uskaltaneet tökkiä muhun. Lääkäri kirjotti koneelle mun tietoihin, et äärimmäisen omanarvontuntoinen kissa, toimenpiteen aikana suorastaan raivokas.  Sit me onneks lähettii kotii. Ainoo lohtu reissus oli se, että raivokkaat karjahteluni olivat säikäyttäneet odotushuoneellisen muita eläimiä. Monen eläinraukan ilme oli äärimmäisen vakava, kun me mentii ohi.

Ajattelin mököttää Ihmisille muutaman päivän. En varmasti tule syliin tai pukkailemaan jalkoja moisten nöyryytysten jälkeen. Huomaavathan sitten ettei tollai saa kissaa kohdella. Ainakin ekstra-kisukarkit tarttis saada, niin ja broilerii, lepytykseks. Veikka muutes pahoitti mielensä ku ei päässy mukaan. Se istu illalla kisukopassa ja ootteli josko sekii pääsis eläinlääkärille. Viime käynnillään se yritti nuolasta eläinlääkäriä kädestä. Pojassa on vielä paljon koulimista...

Terveisin, Kissa-Valtonen