Olen odotellut koko päivän luvattua lumimyrskytystä, mutta sitä ei vain näy eikä kuulu. Höh. Olin jo kehitellyt päässäni hienon hienoa ajatusta niin runsaasta lumen määrästä, että olisi suoranainen pakko jäädä pariksi päiväksi lumen eristämänä kotiin. Äsken tosin juolahti tosin mieleen hirveän karmea aatos. Mitä jos se myräkkä tuleekin, kun olen Kaivoksella ja en pääse kotiin. Kaivoksella ei ole ruokavarastoja niin kuin kotona, ei sohvaa, ei kissoja, eikä mitää muuta lukemista kuin erinäisiä numerosarjoja, vero-oppaita, kirjanpitolakikirja ja muuta ei kovin mieltä ylentävää. Huolestuttava ajatus. Suorastaan kauhistuttava. Varmuuden vuoksi taidan säästellä viimeistä eväsklementiiniäni. Olisi se kauheaa jumiutua tänne, jossain vaiheessa pelastusryhmä kaivaisi Kaivoksen hangesta ja löytyisi vain nääntyneen Mörkösen luuranko,joka puristaisi yhä luisessa kourassaan arvonlisävero-opasta (jonka kulmaa olisi raukka yrittänyt järsiä nälissään). Ei hyvä.

Eilen sai taas uimahallissa hienot liikunta-aggressiot päällensä. Muuta tuhat muukin kansalainen kun oli saanut päähänsä ahtautua halliin, yritä siinä sitten kroolailla, kun sakkia on altaassa niin paljon, että hyvä kun vettä vähän seassa pilkottaa. Välillä tuntui että uimisen sijaan harrastuksena oli kuviokellunta. Murr.

Eipä muuta, jatkan myrskyn odottamista.

-Mörkönen-