Moi taas kisut! Mie vähän kirjottelin runoutta taas. Aiheena on saalistusinnostus mikä ei oikei saanu kannatusta Ihmisilt. Mie nimittäin kekkasin, et varsinkin miäs-pualisten ihmiste kenkäset on ältsin hyviä saaliita, niis on semmone hassu haisukin, mikä tekee metsästyksest kiintoisampaa kun Äipän kenkien metästyksestä. Tosin jostain syystä noi kengät asuu nykyää tual siivouskaapis.

Eteisessä usein vaanin saalista,

kun se tulee esiin kaapista.

Kun Veikka kenkää repii, raastaa ja puree,

vähän Miäsihminen kengän kohtaloa suree.

Ehjästä kengästä voi Ihminen vain unelmoida,

Veikan tehtävänä kun on se eliminoida.

Välillä kenkäsaaliin ilmaankin nakkaan,

sitten taas sitä tassulla hakkaan.

Homma on vaa vähäse menny pieleen,

kun ei ollu saaliin kohtalo ihmisten miäleen.

Nyt kengät asuu kaapissa aina vaan,

kun ei ne metsästäjältään muuten jää rauhaan.

Täs kuvassa mie eliminoin haisukenkää kesällä ja Valtonenkii on tullu jeesaa kesken parvekevaljas-ulkoilun. (Sillonha meil ei viäl ollu niit lasiloita partsilla).

Kivaa ja leikikästä viikonloppua kaikille! Toivottelee, PikkuVeikkis